Sisällyttävätkö kumppanimaat digitaalisen hyvinvoinnin opetussuunnitelmiinsa?

Kyproksen, Suomen, Kreikan ja Irlannin vertaileva analyysi paljastaa, että vaikka digitaalinen hyvinvointi on yhä tärkeämpää EU:n koulutusjärjestelmissä, sen integrointi on edelleen vaihtelevaa. Kaikki neljä maata tunnustavat digitaalisen hyvinvoinnin olennaisena osana digitaalista kansalaisuutta ja medialukutaitoa, ja ne yhdenmukaistavat koulutuspolitiikkansa laajempien EU-strategioiden kanssa. Perheitä ja yhteisöjä pidetään myös keskeisinä kumppaneina terveiden digitaalisten tapojen edistämisessä. Maat kuitenkin määrittelevät, sisällyttävät ja arvioivat digitaalista hyvinvointia koulutukseen järjestelmällisesti eri maissa.

PERMA-viitekehyksen avulla arvioituna useimmat maat suoriutuvat hyvin sitoutumisen ja ihmissuhteiden edistämisessä, erityisesti verkkoturvallisuusaloitteiden ja aktiivisen digitaalisen oppimisen kautta. Positiivisten digitaalisten kokemusten, merkityksen luomisen ja saavutusten seurannan edistämisessä on kuitenkin edelleen puutteita. Esimerkiksi Kyprokselta puuttuu strukturoituja lähestymistapoja ihmissuhteisiin ja merkitykseen, Suomi kamppailee autonomian ja digitaalisen ylikuormituksen tasapainottamisen kanssa, Kreikka keskittyy voimakkaasti teknisiin taitoihin emotionaalisen hyvinvoinnin kustannuksella, ja Irlanti, vaikkakin edistyneempi, tarvitsee edelleen vahvempia saavutuksia ja merkitystä mittaavia mittareita.

Näiden haasteiden ratkaisemiseksi raportissa suositellaan selkeitä kansallisia viitekehyksiä, joissa digitaalinen hyvinvointi määritellään yksiselitteisesti, opettajien koulutuksen parantamista digitaalisessa etiikassa ja tunnelukutaidossa sekä arviointivälineiden käyttöönottoa edistymisen seuraamiseksi. Koko koulun kattaviin strategioihin ja monialaiseen yhteistyöhön kannustetaan yhdessä perheen ja yhteisön vahvemman osallistumisen kanssa.